Yleensä Wienin piirin loogista empirismiä kannattaneet filosofit mielletään antirealisteiksi. Tässä artikkelissa kuitenkin argumentoidaan, että piirin johtohahmo Moritz Schlick oli eräänlainen realisti myös nykystandardien valossa. Näin ollen – niin yllättävältä kuin se kuulostaakin – positivismi ja realismi ovat yhteensovitettavissa. Schlick tosin erotti kannattamansa empiirisen realismin jyrkästi metafyysisestä realismista, jota hän piti merkityksettömänä. Schlickin realismin esittelyn lisäksi artikkelissa tarkastellaan yleisellä tasolla hänen epistemologiaansa, kielifilosofiaansa ja metafysiikan kritiikkiään. Tekstissä pohditaan myös Schlickin suosiman realismin asemaa ja relevanssia nykyisessä realismikeskustelussa.

Teos sisältää 89 pienoiselämäkertaa, jossa filosofisista kysymyksistä väitelleet suomalaiset kertovat kokemuksistaan matkalla kohti väitöstä. Väittelyiden aikaväli sijoittuu vuosille 1953–2010, ja mukana on monenlaisia tarinoita ja anekdootteja akateemisesta opintiestä ympäri maailmaa, Tasmaniasta Jyväskylään. -/- Kertojina toimivat monet arvostetuimmat suomalaiset filosofit ja toisaalta vasta äskettäin tutkimustaan puolustaneet tulevaisuuden lupaukset. Kirjoittajat kertovat syttymisestään filosofiaan, opiskeluvuosistaan, tutkijanuransa huipuista ja aallonpohjista sekä väitöstapahtumasta ja sen jälkeisistä tuntemuksista. -/- The book includes 98 mini-autobiographies of Finnish philosophers.

ḥeleḳ 1. Teḳufat ha-haśkalah (Seder ha-yom he-ḥadash la-hitmodedut ha-filosofit ʻim ha-dat) -- ḥeleḳ 2. Ḥokhmat Yiśraʼel ṿe-hitpatḥut ha-tenuʻot ha-moderniyot -- ḥeleḳ 3. Mul mashber ha-humanizm. kerekh 1. ʻAl parashat ha-derakhim ha-hisṭorit -- kerekh 2. Aḥarit ha-merkaz ha-Yehudi be-Germanyah -- ḥeleḳ 4. ha-Hitmodedut ʻim hithaṿat merkeze Yahadut ḥadashim be-Erets-Yiśraʼel uve-Artsot ha-Berit.

Kysymys vapaasta tahdosta on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Voisi helposti kuvitella, että tämä muinainen filosofinen ongelma olisi jo saatu ratkaistua tai se olisi ainakin pois muodista mutta näin ei kuitenkaan ole käynyt. Viimeaikaisen analyyttisen filosofian piirissä siitä on kirjoitettu lähes loputtomiin. Viimeaikainen kiinnostus ei kuitenkaan rajoitu vain filosofian piiriin, vaan tahdonvapaudesta ja siihen liittyvistä teemoista on tehty myös erittäin kiinnostavaa empiiristä tutkimusta. Muutamat neurotieteen löydökset ovat tuottaneet varsin suuren määrän populaaritieteellistä kirjallisuutta ja lehtijuttuja, joissa raportoidaan toinen toistaan sensaatiomaisempia tuloksia siitä, (...) kuinka aivot tekevät päätökset puolestamme ja kuinka meillä ei voi olla vapaata tahtoa. Harvassa ovat kuitenkin ne filosofit, jotka olisivat vakuuttuneet neurotieteen nyt ratkaisseen tahdonvapauden ongelman. Filosofian, neurotieteen ja kognitiotieteen rajamaastoon onkin syntynyt laaja keskustelu siitä, miten tieteellisiä tuloksia tulisi tulkita, mitä ne tarkoittavat ja mikä niiden rooli debatissa tahdonvapaudesta oikeastaan on. Esittelen tässä artikkelissa viimeaikaista keskustelua tahdonvapaudesta juuri tässä tieteen ja filosofian rajamaastossa. Aluksi tarkastelen hieman itse tahdonvapauden käsitettä ja niitä ehtoja, joita sille on asetettu. Artikkelin jälkipuolisko puolestaan käsittelee neurotieteeseen ja psykologiaan vetoavia argumentteja tahdonvapautta vastaan ja esittelee lyhyesti joitakin näihin argumentteihin esitettyjä vastauksia. (shrink)