Abstract

Tarkastelemme tässä artikkelissa, kuinka ihmisen psykologinen taipumus olemusajatteluun eli niin kutsuttu psykologinen essentialismi voisi näkyä argumentaatiossa. Esittelemme ensin psykologista tutkimusta aiheesta, minkä jälkeen tarkastelemme ilmiön merkitystä argumentaation ja sen tutkimuksen kannalta. Olemusajattelu näkyy julkilausumattomina taustaoletuksina, jotka kuitenkin vaikuttavat ihmisten tapaan tehdä päätelmiä ja rakentaa argumentteja. Argumentaation yhteydessä olemusajattelua tulee tarkastella taipumuksena tietynlaisiin piilopremisseihin. Lopuksi pohdimme, mitä merkitystä tällä voisi olla filosofian näkökulmasta.