Miten ajattelu oikeuksista pohjautuu antiikin ja varhaisen keskiajan filosofiaan ja yhteis­kunnalliseen kehitykseen? Mitä tarkoittaa, että jollakulla on oikeus johonkin, ja kenellä oikeuksia voi olla? Entä mihin universaalit ihmisoikeudet perustuvat? Julkisuudessa ja politiikassa puhutaan yhä useammin oikeuksista. Turvapaikanhakijoiden kohtelusta keskusteltaessa esiin nostetaan etenkin ihmisoikeudet. Huoli ilmaston­muutoksesta on kiihdyttänyt pohdintaa eläinten ja luonnonympäristön oikeuksista. Kiivasta väittelyä synnyttää myös sanan­vapauden ja vihapuheen rajoittamisen suhde. Mitä oikeudet ovat? -teoksessa oikeuden käsitettä ja kehitystä pohtivat niin oikeus­tieteilijät kuin filosofitkin. Se on ensimmäinen suomenkielinen kirja, jossa (...) näiden kahden tieteenalan edustajat keskustelevat oikeuksista saman pöydän ääressä. Miten ajattelu oikeuksista pohjautuu antiikin ja varhaisen keskiajan filosofiaan ja yhteis­kunnalliseen kehitykseen? Mitä tarkoittaa, että jollakulla on oikeus johonkin, ja kenellä oikeuksia voi olla? Entä mihin universaalit ihmisoikeudet perustuvat? Teoksessa pureudutaan muun muassa näihin kysymyksiin niin juridisesta kuin filosofisestakin näkö­kulmasta. Monet luvuista muodostavat parin, jotka argumentoivat toisiaan vastaan. Avoimella ja väittelyyn kannustavalla otteellaan teos kutsuu lukijankin mukaan keskusteluun oikeuksista. (shrink)

Lectio praecursoria 28.9.2018: Hengitys on hyvin harvinainen teema filosofiassa. Aiemmin hengitystä filosofisena kysymyksenä ovat tarkastelleet mm. Luce Irigaray ja David Kleinberg-Levin. Väitöskirjatutkimuksessani Phenomenological Ontology of Breathing tutkin fenomenologisesti hengityksen filosofiaa, so. miten hengittäminen voisi olla filosofinen kysymys ja miten eletty kokemus hengityksestä voisi mahdollisesti avata ja jäsentää meille aivan uuden tavan tehdä filosofiaa. Väitöskirjani lähtökohtana on aiemmin tutkimattomat Maurice Merleau-Pontyn fenomenologiset huomiot hengityksestä. Näiden Merleau-Pontyn hengitystä koskevien huomioiden pohjalta pyrin jäsentämään uuden fenomenologisen käsityksen hengityksestä. Tämä uusi fenomenologinen käsitys hengityksestä ei (...) perustu fysiologis-luonnontieteelliseen näkemykseen hengityksestä kaasujen vaihteluna ja soluhengityksenä, vaan kokemukselliseen ymmärrykseen hengityksestä kehollisena maailmasuhteena. Hengittävä maailmasuhde on hengittävän kehon ja avoimen ja näkymättömän ilmapiirin, so. ilman atmosfäärin, välistä vuorovaikutusta. Tähän uuteen kokemukselliseen hengitys-käsitykseen perustuen pohdin, miten filosofia voitaisiin mahdollisesti aloittaa uudelleen hengityksen filosofia. Tämä uusi filosofia ei olisi olio- tai persoonaorientoitunut, vaan ilmapiiriorientoitunut filosofia. Merleau-Pontyn fenomenologisen filosofian lisäksi erityisesti Gaston Bachelardin elementaalinen ajattelu ilmasta ja ilman runoilijoista on avittanut väitöskirjatutkimustani tähän uuteen filosofiseen orientaatioon. Bachelardin tarkastelemat ilman runoilijat runoudessaan inspiroituneesti seuraavat ja kuuntelevat kosmista hengitystä pyrkien ilmaisemaan sanoin sen hiljaista viisautta. Väitöskirjassani pyrin kuuntelemaan fenomenologisen filosofian kontekstissa ilman runoilijoiden inspiroimana tätä kosmis-elementaalisen hengittävän ilman hiljaista viisautta. Pyrkimykseni synnyttää tämä uusi hengityksen filosofia kulkee käsi kädessä Irigarayn toiveen kanssa uudesta hengityksen kulttuurin kultivoimisesta. (shrink)

Pitkälti samalla tavalla kuin opimme meille tärkeitä ympäristön säännönmukaisuuksia ja monimutkaisia taitoja, opimme myös sosiaalisia rutiineja käytäntöjä. Käsitteellinen ymmärtäminen pohjautuu kykyyn käyttää ympäristömme säännönmukaisuuksia koskevaa tietoa päämääriemme suhteen mielekkäillä tavoilla, ja tämä koskee myös sosiaalista tietoa sanojen ja symbolien tarkoituksenmukaisesta käyttämisestä. Näin ollen käsitteitä, ymmärtämistä ja järkeilyä tulisi psykologisesti tarkastella ensisijaisesti taitamiseen eikä tietämiseen liittyvänä ilmiönä.