Abstract

Henri Bergson (1859–1941) oli yksi 1900-luvun alkupuolen merkittävimpiä ranskalaisia filosofeja. Hän nousi kansainväliseen maineeseen pääteoksensa L’évolution créatrice (Luova evoluutio, 1907) myötä. Bergsonin filosofian kantavana ajatuksena on todellisen muutoksen luonteen ymmärtäminen. Bergsonin ajattelulle ominaista on erityistieteiden filosofinen analysointi ja tieteellisten tutkimustulosten tuominen osaksi filosofiaa. Vaikka Bergsonin omat filosofiset tavoitteet keskittyivät erityisesti tieteenteoreettisiin aiheisiin psykologiassa, biologiassa ja sosiologiassa sekä metafyysisiin kysymyksiin, hänen ajattelunsa vaikutus näkyy erityisesti myöhemmässä ranskalaisessa filosofiassa, fenomenologiassa ja eksistentialismissa. Urallaan Bergson osallistui aktiivisesti demokraattisen kansalaisyhteiskunnan toimintaan. Hänen uraansa värittivätkin erilaiset filosofiset, tieteelliset ja poliittiset kiistat.